Ilmiö, jonka mukaan lapset eivät pidä tietyistä elintarvikkeista, mutta nauttivat niistä aikuisina, on yleinen, ja sen voidaan katsoa johtuvan biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhdistelmästä. Näiden syiden ymmärtäminen voi auttaa selittämään makumieltymysten muuttumista ajan myötä.
Biologiset tekijät
Yksi tärkeimmistä biologisista tekijöistä on makuhermojen kehitys ja kypsyminen. Lapsilla on enemmän makuhermoja kuin aikuisilla, mikä tekee heidän makuaistinsa herkemmäksi. Tämä kohonnut herkkyys tarkoittaa, että makuja voidaan liioitella.
Lapset hylkäävät usein erityisesti kitkerät maut, koska ne voivat olla merkki myrkyllisyydestä luonnossa. Tämä vastenmielisyys toimii puolustusmekanismina. Iän myötä makuhermojen määrä vähenee ja makuherkkyys heikkenee, jolloin aiemmin voimakkaat tai epämiellyttävät maut muuttuvat miellyttävämmiksi.
Toinen biologinen näkökohta on genetiikan rooli. Joillakin ihmisillä on geneettinen taipumus olla herkempiä tietyille makuille, kuten katkeruudelle. Tämä geneettinen alttius voi tehdä ruusukaalin, parsakaalin tai pinaatin kaltaisista elintarvikkeista lapsille epämiellyttäviä. Kun lapset kuitenkin kypsyvät ja heidän aistijärjestelmänsä sopeutuvat, nämä elintarvikkeet voivat muuttua hyväksyttävämmiksi.
Psykologiset tekijät
Myös psykologisella kehityksellä on ratkaiseva merkitys. Lasten ruokamieltymyksiin vaikuttaa merkittävästi neofobia eli uusien asioiden pelko. Tämä pelko voi ilmetä haluttomuutena kokeilla tuntemattomia ruokia. Ajan ja toistuvan altistumisen myötä lapset voivat voittaa neofobian ja kehittää halun kokeilla ja lopulta nauttia uusista elintarvikkeista. Tätä prosessia kutsutaan ”opituksi makumieltymykseksi”, jossa myönteiset kokemukset tietyistä elintarvikkeista voivat johtaa mieltymyksen kehittymiseen.
Lisäksi toistuvan altistumisen psykologinen ilmiö, joka tunnetaan myös nimellä yksinkertainen altistumisvaikutus, selittää, miksi lapset saattavat aluksi inhota jotakin ruokaa, mutta alkavat ajan mittaan pitää siitä. Toistuva altistuminen elintarvikkeelle voi lisätä tuttuutta ja hyväksyntää, vaikka alkuperäinen reaktio olisikin ollut kielteinen.
Sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät
Myös sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on merkitystä. Lasten ruokailutottumuksiin vaikuttaa vahvasti heidän ympäristönsä, kuten perhe, ikätoverit ja tiedotusvälineet. Jos vanhemmat tai sisarukset syövät usein tiettyjä elintarvikkeita ja pitävät niistä, lapset todennäköisemmin kokeilevat niitä ja lopulta pitävät niistä. Myös ruokaan liittyvät kulttuurinormit ja -käytännöt muokkaavat mieltymyksiä. Kun lapset kasvavat, he altistuvat useammille erilaisille kulttuurisille elintarvikkeille ja käytännöille, mikä laajentaa heidän makuaistinsa ja halukkuutensa kokeilla uusia elintarvikkeita.
Vertaisryhmien vaikutus tulee erityisen voimakkaaksi nuoruusiässä, jolloin kavereiden kanssa tapahtuva osallisuus voi johtaa siihen, että kokeillaan ja pidetään uusista elintarvikkeista, jotka aiemmin hylättiin. Lisäksi lasten aikuistuessa he usein altistuvat erilaisille kulinaarisille ympäristöille, kuten ulkona syömiselle, matkustamiselle tai ruoan omatoimiselle valmistamiselle, mikä osaltaan laajentaa heidän makumieltymyksiään ja edistää heidän kypsempää kehitystään.