Euroopan suurin ampiaislaji on palannut Suomeen – ”Ihmisiä kunnioitusta herättänyt jo ammoisista ajoista lähtien”

”Käynti kuin hornet”.

Euroopan suurimmasta ampiaislajista on tehty maineikas mytologinen olento. Hornet on kuitenkin mainettaan parempi. Näin sanoo Suomen Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Sorvari.

– Haikarat ovat herättäneet kunnioitusta ammoisista ajoista lähtien, kun se on niin suuri. Ja niin matalalla surisevalla äänellä lennossaan hornet herättää pelkoa sekä ihmisissä että eläimissä, Sorvari sanoo.

Hornet on todellakin silmiinpistävän suuri, sillä kuningatar on yli kolme senttimetriä pitkä ja uros lähes kolme senttimetriä.

– Mehiläinen on kuitenkin hyödyllinen eläin. Kesällä se saalistaa kärpäsiä ja myös loisia, joten se on hyödyllinen ihmisille ja karjalle, Sorvari sanoo.

Lue lisää: Jättiläisampiaislaji tunkeutuu Suomeen – vaarallinen harhaluulo pistoista

Kettu kertoo, että toukokuun helleaallon seurauksena on jo nyt tehty useita havaintoja horneteista Kaakkois-Suomessa ja etelärannikolla.

– Mehiläiskuningattaret etsivät pesäpaikkoja, mutta pesähavaintoja ei vielä ole. Mehiläiset tulevat Suomeen pääasiassa Itä-Venäjältä tai lännestä Ahvenanmaan kautta, Sorvari kertoo.

Sorvarin mukaan mehiläishaukan talvehtimisesta Suomessa ei ole varmaa tietoa, mutta oletettavaa on, että osa populaatiosta talvehtii.

– On epätodennäköistä, että kaikki hornetit tulevat tänne joka kesä muualta.

Mehiläisen luontaiset pesäpaikat ovat jalavien koloissa.

– Esimerkiksi tammeen tulee helposti onkaloita, kun oksat katkeavat. Se pesii mielellään myös muussa lahopuussa. Yksi syy mehiläisten määrän jyrkkään vähenemiseen on se, että nykyaikainen metsätalous ei ole jättänyt metsiin onkaloita tai lahopuuta, Sorvari sanoo.

Vaihtoehtoinen pesäpaikoiksi, mehiläiset ovat ottaneet käyttöön muun muassa lintulaatikoita.

– Suurimmat riskit kohdistuvat lähes aina lintuharrastajiin, jotka menevät katsomaan lintulaatikoita tietämättä, että mehiläiset ovat rakentaneet sinne pesän. Mutta usein kuulee, että siellä on mehiläispesä, kun lähestyy laatikkoa, Sorvari sanoo.

Sorvari sanoo, että kunnioitusta herättävästä ja pelottavasta ulkonäöstään huolimatta mehiläinen ei välttämättä ole muita ampiaislajeja vaarallisempi. Tai kivuliaampi kuin ampiaisen pisto.

– Se riippuu siitä, mihin ja kuinka syvälle kudokseen pisto osuu. Kasvot ja kurkku ovat herkimpiä paikkoja, Sorvari sanoo.

Ja lopuksi: sanonta ”äreä kuin mehiläinen” pitää paikkansa paljon paremmin kuin ”hyökkää kuin hornet”.

– Mehiläisyhteisöt ovat pienempiä ja hajoavat aikaisemmin. Ampiaisen äksyily johtuu siitä, että ampiaisyhteisöt eivät hajoa loppukesällä, vaan ampiaiset jatkavat lisääntymistä niin kauan kuin ruokaa on tarjolla. Kun luonnossa ei enää ole tarpeeksi ruokaa, ampiaiset ärtyilevät ruoan puutteen vuoksi.

– Ampiaisilla on suuri tarve saada ruokaa, kun pesässä on paljon toukkia ja stressi ruoan saamisesta pesään on valtava. Siksi ampiaiset ovat loppukesällä hyvin sitkeitä ja sitkeitä, ihmiselle äreitä, Sorvari kuvailee.

– Hyvä neuvo on, että kohtuus on valttia. Ampiaisia kohtaan pitää säilyttää terve kunnioitus, mutta niitä ei pidä vihata, Sorvari lisää.

Suomessa ampiainen oli yleisimmillään 1930- ja 1940-luvuilla. 1960-luvun kylminä kesinä hornetit katosivat, koska ne eivät ehtineet munia uusia kuningattaria. Mehiläinen pesii vain lämpiminä kesinä. Vasta 1990-luvulla alkoi tulla uusia havaintoja.

Sittemmin pesimähavaintoja on kirjattu lukuisia, erityisesti Kaakkois-Suomesta.